Tunnustan. Olen jonkinasteinen työnarkomaani.
Ongelma on siinä, että omasta mielestäni minulla on maailman paras työ (ja ihan kiva pomokin) ja omassa yrityksessä riittää aina tekemistä. Lopputuloksena välillä tulee tehtyä liiankin pitkiä päiviä ja vapaapäivinä on vaikea pitää läppärin kantta kiinni..
Uudet ideat eivät kuitenkaan synny tyhjästä eikä paraskaan työ pysy mielekkäänä, jos välillä ei lepää tai varaa aikaa voimavarojen lisäämiselle.