Pieni tarina karkkihimosta
Puhutaanko mieliteoista?
Kerron omasta kokemuksestani.
Noin kerran vuodessa allekirjoittaneelle iskee kaamea karkkihimo. Onneksi sitä ei tapahdu useammin, sillä tilanne on vakava!
Täältä Italiasta ei nimittäin löydy samanlaisia irtokarkkilaareja kuin Suomesta, vain muutamia ällömakeita pussillisia, joita ei edes tee mieli.
Mielitekoa ei siis noin vaan tyydytetä.
Kerran tilasin pahimmassa hädässä Suomi-herkkuja toimittavasta nettikaupasta karkkipussin, jonka toimituskulut maksoivat yli tuplasti pussin verran. Toisen kerran pyysin vanhempiani lähettämään karkkeja, mutta tämä paketti seilasi matkallaan niin kauan, että kun viimein sain pussin käteeni, oli mieliteko jo kauan sitten unohtunut.
Ja niin siinä tosiaan yleensä käy. Parin-kolmen päivän kuluttua mieliteko menee itsellään ohi, oli sitä karkkia syönyt tai ei.
Mitä tehdä kun karkinhimo iskee?
Niinpä nykyisin karkkihampaan kolottaessa tiedän jo olla hätiköimättä ja mietin, mistä mieliteko tällä kertaa sai alkunsa.
- Olenko nukkunut huonommin?
- Olenko syönyt liian vähän?
- Olenko liikkunut eri lailla kuin normaalisti?
- Onko tietty aika kuukaudesta?
- Onko jokin, joka hiertää mieltä?
- Mitä oikeasti kaipaisin karkin sijaan?
Niin kuin aina muistutan, herkuttelu silloin tällöin mahtuu terveelliseen ruokavalioon, mutta syitä mielitekojen takana voi silti koettaa ymmärtää.
Eikä mielitekoon tarvitse aina tarttua.
Sen voi antaa mennä ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos – ja pian se menee ohi itsekseen. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta harjoittelu tekee mestarin!
Hyvän olon terveisin,
Elisa