Muistatko, kun viimeksi keskityit johonkin mieluisaan puuhaan niin täysillä, että kaikki muu katosi ympäriltäsi? Niin, että maailmassa oli vain sinä ja asia, johon keskityit?

Se asia saattoi olla kirjan lukeminen, käsitöiden tekeminen, kokkaus, liikuntasuoritus, keskustelutuokio ystävän kanssa tai vaikka töissä budjetin laatiminen tai mikä tahansa muu asia, joka sai sinun jakamattoman huomiosi. Kun havahduit, sait hetken hakea oikeaa maata ja valuuttaa ja aikaakin on kulunut enemmän kuin olisit ikinä arvannut.

Entä muistatko vastavuoroisesti tilanteen, kun mikään ei tuntunut luistavan ja tekeminen oli yhtä tervanjuontia?

Tiesitkö, että nämä tilanteet voivat antaa sinulle vihjeitä piilevistä supervoimistasi, jotka voivat parhaassa tapauksessa avittaa sinua elämäntapamuutoksessasi?

Jatka lukemista klikkaamalla tästä  ➜

Eihän tämä nyt kummoinen suoritus ollut.

En saanut tehtyä kuin kolme kierrosta, vaikka ohjeessa oli viisi.

En tiedä onnistuuko painon pudottaminen tälläkään kertaa, koska sorrun aina herkkuihin.

Itsekuri on taas kerran kateissa.

Tällaisia lausahduksia kuulen silloin tällöin valmennettaviltani, varsinkin valmennusteni alkupäivinä.

Ehkä sinäkin muistat joskus mananneesi jotakin tämän suuntaista?

Liika innostuneisuus ja itsensä kehuminen ei taida sopia suomalaiseen suuhun. On helpompi vähätellä ja olla turhankin realisti. Pessimistihän ei koskaan pety.

Lisäksi nykyään tuntuu, että joka puolella on vallalla hampaat irvessä -mentaliteetti. Töissä pomo kysyy tulosten perään ja vapaa-ajan vietostakin on tullut suorittamista: on bikinihaasteita, pumppausta ja “salil eka salil vika” -mantroja.

Kovin kylmää, kovaa ja ankaraa.

Puhumattakaan kaiken hifistelyn keskellä aika ajoin unohtuvasta maalaisjärjestä.

Jatka lukemista klikkaamalla tästä  ➜