Heräsin taas tänä aamuna väsyneenä. Pienen kissanpentumme mielestä nimittäin aamuyö on parasta leikkiaikaa.
Se tassuttelee päälleni, kehrää niin kovaa, että varmasti herään ja jos en reagoi, näykkää kevyesti leuasta. Joskus se tuo pehmolelunsa mukana, ikään kuin vinkkinä. Vaikka useimmiten saan sen taivuteltua takaisin unille, katkonaiset yöunet näkyvät aamulla tummina silmänalusina, nuutuneena olemuksena ja hieman kadoksissa olevana elinvoimana.
Silmänympärysvoidetta levittäessä olo on usein kaikkea muuta kuin hyvinvointivalmentajamaisen hehkeä.
Voi, kuinka pysyä nuorekkaana? Mistä löytyisi se ikuisen nuoruuden lähde, joka pitäisi terveenä ja elinvoimaisena silloinkin, kun arjen haasteet pistävät kapuloita hyvinvoinnin rattaisiin?
