Tänään haastan sinut ajatusleikkiin. Tämä leikki on oikeastaan totista totta ja voi parhaassa tapauksessa saada aikaan uskomattomia ahaa-elämyksiä ja positiivisia muutoksia niin ajatuksiisi, tunteisiisi kuin toimintaasikin. Oletko mukana?
Kun katsot itseäsi sivukautta peilistä, miltä sinun ryhtisi näyttää? Kääntyvätkö olkapäät hieman eteenpäin, pyöristyykö yläselkä ja työntyykö pää eteen tai onko alaselkä notkolla ja lantio kallistunut taaksepäin? Tai jos seisot kasvot peiliin päin, ovatko hartiasi samalla korkeudella? Miten ryhdin sitten saisi taas suoraksi ja mikä merkitys hyvällä ryhdillä oikeastaan onkaan hyvinvointisi kannalta?
Kun kaipaat hyvää liikettä kasvattamaan kuntoasi monipuolisesti, ei tarvita TV-shopista tuttuja vatsalihaslaitteita eikä tasapainoilua jumppapallon päällä samalla hauiskääntöjä tehden… Vanha kunnon kyykky tekee sinusta vahvan, polttaa rasvaa, parantaa liikkuvuutta ja antaa potkua ja pyöreyttä alakropan lihaksille. Mikä mahtava liike!
Tiesitkö, että aivoillasikin on nälkä? Entä tiedätkö, millainen ruoka saa aivosi hyrräämään tyytyväisinä? Ja mitä sitten tapahtuu, kun aivot on ruokittu? Miksi niiden hyvinvoinnista huolehtiminen ruokavalion avulla on niin tärkeää?
Auts! Alaselkä on taas jumissa! Jos näin on päässyt käymään, on minulle sinulle hyviä uutisia!
Lokakuussa 2012 istuin Välimeren rannalla ja katselin taivaan punertavaa auringonlaskua. Olin juuri osallistunut nelipäiväiselle hyvinvointilomalle ja oli loman viimeinen ilta. Muutamaa päivää aiemmin olin saapunut seminaaripaikalle väsyneenä ja stressaantuneena, silloisen hektisen työni uuvuttamana.
Tiedäthän sen hetken, kun havahdut yhtäkkiä kiljuvaan nälkään. Edellisestä ateriasta on vierähtänyt tovi, olo tuntuu nuutuneelta ja ehkä kiukkuiseltakin… Seuraava ateria ei vielä hetkeen ole näköpiirissä, mikä siis avuksi? Ei, suklaapatukka ei ole hyvä ratkaisu eikä myöskään kuppi kahvia. Oikeasti tarvitset jotakin, mikä ravitsee, täyttää ja antaa energiaa. Tarvitset terveellistä välipalaa.
Joulu! Ihanaa aikaa hengähtää hetki ja ladata akkuja.
Millainen naama sinua katsoo peilistä aamuisin? Onko se yhtä harmaa ja alakuloinen kuin loppuvuoden sää Suomessa? Onko olo väsynyt ja jo valmiiksi aivan puhki, kun miettiikin tulevaa päivää? Tekeekö mieli vain hautautua takaisin peiton alle ja palata asiaan seuraavana päivänä?
Pari kuukautta sitten luin saamiani viestejä niin iso onnen ja kiitollisuuden hymy huulilla, että poskeni lähestulkoon kramppasivat. Viestit olivat juuri päättyneen Kuningattaren korsetti -kurssilaisten lähettämiä. Tässä niistä muutama: